Kirsti

Palkanlaskentakoukussa

Vuonna 1985 menin kesätyöhön palkkatoimistoon Tahkokankaalle. Se oli ensimmäinen palkka-alan työkokemukseni ja pääsin tekemään erilaisia taloushallinnon tehtäviä ja toimistohommia. Jäin sinne töihin useammaksi vuodeksi, mutta palkanlaskentaan jäin koukkuun. Myöhemmin siirryin Vihiluodon kansanterveystyön kuntainliittoon ja 23 vuotiaana pääsin vastaamaan yksin heidän palkanlaskennastaan. Se oli opettavainen paikka ja antoi hyvän pohjan Kempeleen kunnan palkanlaskijan tehtäviin. Kunta-alan sopimukset ovat erityisen lähellä sydäntäni, sillä olen saanut soveltaa niitä niin pitkään. Minusta ne ovat edelleen parhaiten kirjoitetut työehtosopimukset.

Kempeleessä sain vahvan pohjan kunta-alan palkanlaskentaan, henkilöstöhallinnon eri tehtäviin ja tietojenkäsittelyyn. Vuonna 1999 aloitin oman työni ohessa kouluttajauran Markkinointi-instituutissa. Nautin kouluttamisesta, sillä palkanlaskennan ala on niin mielenkiintoinen, laaja ja muuttuva. Kouluttajana huomasin, kuinka paljon palkanlaskijan täytyy tietää muun muassa eri työehtosopimuksista, työlainsäädännöstä ja viranomaisten määräyksistä. Viimeiset vuodet Kempeleessä tein paljon töitä ja koulutin kaikki lomapäivät. Jossain vaiheessa aloin ajatella, sainko riittävästi tyydytystä työstäni.

Otin lopputilin kesällä 2006 ja seuraavana syksynä aloitin yrittäjänä. Ajatuksenani oli, että lasken muutamien asiakasyritysten palkkoja ja koulutan sen mitä ehdin. Olisin siis yksinyrittäjä. Neljän kuukauden jälkeen aloitti ensimmäinen harjoittelija. Töitä tuli enemmän kuin olin ajatellut. Yrityksen kasvu on jatkunut samaa rataa, ja tällä hetkellä meillä on yli kymmenen työntekijää.

Riskistä vahvuudeksi

Aloittavana yrittäjänä ajattelin, että tarjoan asiakasyrityksilleni kaikenlaisia henkilöstöhallinnon ja taloushallinnon palveluja. Minusta tuntui, että piti olla valmis tekemään mitä vain, jotta oli töitä. Kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna se oli ihan turhaa. Palkanlaskenta ja koulutus toivat tarpeeksi voita leivälle, ja supistin palvelutarjontaani pian. Töitä on kuitenkin tullut tehtyä paljon, oma normaaliviikkoni sisälsi aiemmin noin 80 tuntia työtä. Oma yritys on kuitenkin kuin harrastus tai perheenjäsen. Tahti tietysti johti siihen, etten ehtinyt pitää itsestäni huolta, ja fyysinen kuntoni repsahti ihan kunnolla. Kun poikani teki yritykseeni riskienhallintaprojektin, hän totesi kuivasti yrityksen omistajan olevan suurin riski.

Sen jälkeen muutin asioita. Palkkasin itselleni valmentajan ja aloitin säännöllisen kuntosaliharjoittelun. Aloin syödä aamupalan ja muut ateriat säännöllisesti, palkkasin sihteerin, delegoin tehtäviä muille, siirsin omia asiakkaitani työntekijöille ja vähensin kouluttamista ja matkustamista. Nykyään teen 30–40 tuntia töitä viikossa. Lisäksi löysin rakkaaksi harrastukseksi muodostuneen voimanoston. Se pitää järjen päässä ja lihakset kunnossa.

Asiakaslähtöinen palkkatoimisto

Yrityksessäni haluan panostaa asiakaspalveluun.  Palvelumme on käytännöllistä ja ihmisläheistä: palkansaajat voivat itse olla meihin yhteydessä, ja me palvelemme heitä aina yksilöllisesti. On tärkeää, että jokaisella asiakkaallamme on oma palkanlaskijansa, jotta yhteyshenkilöt tietävät, kuka tehtävät tekee.

Työntekijöistä huolehtiminen on minulle sydämenasia. Haluan, että työntekijäni viihtyvät työssään, ja että toimistolle on mukava tulla. Yritän aina antaa työntekijälle apua ja tukea kaikissa asioissa. Haluan olla ihmisläheinen johtaja, jota uskaltaa lähestyä asiassa kuin asiassa. Rakastan työtäni, ja minulle on ensisijaisen tärkeää, että myös omat työntekijäni voivat hyvin.

Kirsti Paloniemi